Uhtua

Kautta tunnetun historian Uhtua on ollut Vienan suurin kylä ja taloudellinen keskus, vaikka se 1800-luvun alkupuolella hallinnollisesti jakautuikin - Uhutjoki rajana - Vuokkiniemen ja Paanajärven pitäjiin. Sittemmin siitä lähikylineen tehtiin oma kunta. Vuoden 1905 väestönlaskun aikaan Vienan Karjalaan laskettiin kuuluvaksi seuraavat kunnat, jotka olivat Kemin kihlakunnan alaisia: Oulanka, Pistojärvi, Vuokkiniemi, Kontokki, Kiestinki, Uhtua, Jyskyjärvi, Paanajärvi, Voijärvi, Tunkua, Vitsataipale, Usmana, Suikujärvi, Kantalahti, Kouta, Kieretti, Ponkama, Kemin kaupunki, Solovetskin luostari, Suiku, Sorokka ja Lupini. Uhtuan kuntaan kuuluivat seuraavat kylät: Uhtua, Tsiksa, Enonsuu, Alajärvi, Jyvöälahti, Luusalmi, Nurmilahti, Röhö, Häme ja Haikola.

Neuvostovallan tultua voimaan Uhtuasta tehtiin piirikeskus. Piirin rajat ovat vaihdelleet erilaisten poliittisten suuntausten mukaisesti: Kalevalan 100-vuotisjuhlan kunniaksi piirille annettiin Kalevalan piirin nimi. Kun sitten alkoi surullisenkuuluisa keskittämispolitiikka, joka johti monien runokylien likvidoimiseen, Kalevalan ja Kiestingin piirit yhdistettiin Kemin piiriin ja luotiin suuri ja, kuten uskottiin, "tehokas" hallintoyksikkö.

Tässä yhteydessä Uhtua menetti alkuperäisen nimensä (v.1961), sillä Kalevalan piirin hävittyä haluttiin eepoksen nimi jotenkin jättää näkyviin ja vastoin asukkaiden tahtoa Uhtuasta tehtiin Kalevala.

Suurpiiri ei kestänyt kovin pitkää aikaa, ja Vienaan luotiin nykyiset Kemin, Kalevalan ja Louhen piirit, mutta hävitettyjen "perspektiivittömien kylien" uudelleen perustamiseen poliitikoilla ei riittänyt rohkeutta. Edes Uhtualle ei palautettu sen alkuperäistä nimeä.

Kun Kostamuksen kaivosta, kombinaattia ja niiden tarvitsemaa asutusta ryhdyttiin rakentamaan, tämä alue kuului vielä Kalevalan piiriin, mutta kun Kostamuksen asukasluku v.1983 kasvoi 10 000:ksi ja se sai kaupunkioikeudet, niin kaupunki lähiympäristöineen erotettiin Kalevalan piiristä omaksi hallintoyksikökseen. Vuonna 1988 siihen liitettiin vielä Vuokkiniemen kyläneuvoston alue, joten Kalevalan piiri pieneni entisestään.

1990-luvun lopussa Kalevalan piiriin kuuluivat seuraavat kylät ja asutukset: Kalevala (Uhtua), Vuonninen, Jyskyjärvi, Jyvöälahti, Pistojärvi, Kepa, Kuusiniemi, Luusalmi, Borovoi ja Uusi Jyskyjärvi.

Lönnrotin aikaan Uhtualla oli n. 80 taloa. Vuonna 1879 Ervasti kertoo talojen lukumääräksi 160-170. Vuoden 1905 väestölaskenta kertoo taloja olleen 204 ja asukkaita 1 206. Uhtua erosi ulkoiselta olemukseltaan seudun muista kylistä.

Kun joudumme Keski-Kuittijärvelle, aukeaa edessämme rajaton ulappa. Idässä päin on kahden saaren välissä kapea aukko, jonka kohdalla ei näy järven toista rantaa ollenkaan.

Matkalla ajattelemme, pettääköhän Uhtuakin toiveemme niinkuin Vuokkiniemi.

Mutta kun sitten käännymme eräästä niemestä, joka esti meitä vielä kylää näkemästä, huomaamme jo veneestä, että pelkomme, mitä kylän kokoon ja ulkonäköön tulee, oli perusteeton.

Vaikutelma on varsin uljas. Laajan, puolikuuta muistuttavan lahden perukassa näkyy korkea, jyrkkä, puuton hiekkarinne, kulkien rannan suuntaan. Rinteen harjalla on pitkä rivi taloja ja kaksi kirkontornia, jotka kuvastuvat taivasta vasten. (Sparre, vuodelta 1892)

Runonkerääjien aikaan Uhtua jakautui neljään kylänosaan: edellä kuvattuun Kuitin rantatörmällä sijaitsevaan nauhamaiseen Likopäähän, joka oli kylän vaurainta osaa; sen ja Uhutjoen välissä olevaan Ryhjään, jossa seisoivat vanha tsasouna ja kirkko; joen toisella puolen olevaan Miitkalan taloryhmään sekä laajaksi suvannoksi laajenneen Uhutjoen rantamilla sijaitsevaan Lamminpohjaan. Myöhempiä kylänosia ovat Lamminpohjan ja Miitkalan väliin rakennettu Issakkala ja laajaksi kasvanut Huponsuo.

Itse Uhtuassa asuu nykyään viitisen tuhatta asukasta (vuoden 1989 väestönlaskun mukaan 5 230). Karjalaiset ovat jääneet vähemmistöksi (2 360 eli 45,1%) kansallisen piirin hallintokeskuksessaan, jossa vielä ennen sotia venäjäksi kuultu sana oli harvinainen. Nyt venäjä on yleinen puhekieli. Karjalaksi puhuvat vain vanhemman polven kantaasukkaat keskenään.

Muistomerkit

Likopäässä sijaitsee koko Uhtuan kulttuurihistoriallisesti merkittävin paikka: Varahvontta Sirkeisen eli Jamasen talon pihapiiristä säilynyt aitta, joka sodanjälkeisen asuntopulan aikana muutettiin asuinrakennukseksi. Se on ainoa Lönnrotin ajoilta säilynyt historiallinen rakennus, jonka yhteyteen Lönnrotin nimen voi liittää.

Uhtualla säilytetään muistomerkkeinä ns. Lönnrotin mäntyä, jonka juurella hänen on perimätiedon mukaan kerrottu laulattaneen runontaitajia. Jo Lönnrotin Uhtualla käyntiaikojen (huhtikuu ja marraskuu) perusteella on selvää, ettei tämä taru voi pitää paikkaansa. Puu muistomerkkinä kertoo kuitenkin Uhtuan historiasta ja siellä vaalituista arvoista - jo siksikin että se nykyään sijaitsee entisen Stalinin patsaan paikalla.

Inhan vuonna 1894 valokuvaamista rakennuksista oli vuoteen 1999 asti jäljellä vielä eräs suuri Lamminpohjassa sijaitseva talo, joka toimi muutamat viime vuosikymmenet lastentarhana.

Uhtuan vanha kalmisto raivattiin sodan jälkeen huvipuistoksi. Kalmiston rauhoittaminen entisten sukupolvien muistomerkiksi on vähintä, mitä sen hyväksi nykyään voidaan tehdä.

Uhtua
Runonkeruu Uhtualla
Nähtävyyksiä
Panoraama
Ääninäyte
Runonäyte