Veneen teko. Vipusessa käynti.
Venematka. Kanteleen synty.
Oli vanha Väinämöinen,
Teki tiiolla venettä;
Uupu kolmia sanoa
Päähän laian pääste'essä.
Sano vanha Väinämöinen:
Ois tuolla sata sanoa,
Tuhat virren tutkelmusta
Suussa valkian oravan j.n.e.
Suussa Antero Vipusen,
Vaan on äiä mäntäveä,
Hetkeks' maeteltoa,
Sek' on matkoja pahoja,
Naisten neulojen neniä,
Miesten miekkojen teriä.
Toki läksi, ei totellu;
Astu naisten neulojen neniä,
Miesten miekkojen teriä.
|
Pellon peuroja levitti,
Oravia suuren orren,
Tappo pannan pääskysiä,
Lauman hanhia hajotti.
Sai sieltä sata sanoa,
Tuhat virren tutkelmusta.
Saip' on veno valmihiksi.
Lykkäsi venon vesille
Niinkun kyyn kulonalasen
Eli kärmehen elävän.
Pani nuoret soutamahan.
Nuoret souti, airot notku,
Airon pyyryt pyynä vinku,
Teljet tetrenä kukerti.
Souti päivän suovesiä,
Toisen päivän maavesiä,
Kolmannen maavesiä.
Itse istuhen perähän,
Niinkun Suomen suolasäkki,
Tukkulmin humalatukku.
|