 3
p. marrask. Puolipäivän aikaan menin vänrikki
Ståhlbergin kanssa Pajakasta 1 ½ neljännestä
Kuhmoniemelle, sieltä 2 neljännestä Häkkilään,
sieltä yksin 2 neljännestä Tuhkiniemeen, sieltä
ajoin 2½ Lammasperän kuudennusmiehelle. Kukaan
ei vielä tänä syksynä ollut ajanut tämän
jään yli, sillä se oli vasta 3 yötä
vanha ja paukahteli vielä.
4 p. marrask. Iso Petri asu Kolvasjärvellä,
Risto Kähköinen Vartiuksessa, molemmat muisteltavia
miehiä. Vornan aikana kävivät he usein sotaa
keskenään. Niin kerta Iso Petri uhkasi tappaa Riston
ja vaati Kolvasjärveläisiä kanssaan. Sanottiin
mitä sie aina sotia käyt ja meitäki rauhattuutat,
anna rauhan olla rajalla. Ka jos ette tulle kaikki teiät
tapan. Niin tuotihin sana Ristolle Petron aikoneen. Risto
heti kokoo miehiä ja alottaa astua Kolvasjärvelle.
Niin miehensä piilettää metsään,
itse lähtee Petron luoksi. Tämä jousensa ja
sano ka oma jalka surmaan vetää. Risto, elä
ammu, anna rauha ja pakina maassa, asialla olen. Ka mitä
pakisset, pakise. Niin mentihin ulos Petrolla jousi käessä.
A paa pois jousesi, käy pakinalle. Viimmen Kolvasjoen
sillan alle pani jousensa lähti Riston luoksi. Niin mentihin
riiheen, siellä pakinat piteä. Sano Risto, mitä
sie yhät käyt sotia, annan rauha ja pakina maassa,
parempi rauhassa. Vastasi Petri ka sotia soan ajalla. Viittasi
miehilleen Risto tullaan kehitetään riihi [epäs.
sana]. Jo säikähti Petro. Pannaan nuoriin. Kolvasjärveläiset
ei menneet takuuseen, jota vasten olisi irti laskettu. Kaksi
poikoa vaativat isäänsä lunastamaan, ei mennyt
kylä takuuseen, vaan vaati poikiaki sitomaan. Hyvä
emo, hyvät pennut. Petron pelto leikattiin. A rahvas
moan tarvitsee. Osmasalmelle tuotihin siottiin mäntyhyn,
ammuttiin. Et eneä Ruotsin naisia.- -
5 p. marrask. Kuudennusmies Kähköisen luota
Kesseliin, ensin ½ penikulmaa jalkaisin Maaliseen ja
sieltä penikulma lisäksi reellä. Kaikkialla
näkyi vielä viime perjantaina vietetyn Kekrin rääppeitä.
Olut ei hyvää. Piiraita. Kala-, nauris- ja perunarokkaa
kaikkialla. Joka paikassa oli hyvin kirjaalukevia, jonka vuoksi
mukanani olevat runot olivat kovin tervetulleita. Muutamat
paikat heitä erikoisesti miellyttävät, niin
että he purskahtivat nauruun. Ja ihme, mikä yhdessä
paikassa vaikuttaa, vaikuttaa toisessakin. Eikö niistä
jo lauluja ole tehty (tytöistä, kut tupakkaa polttaa).
Tuossa minua ruualle vaaittiin ja söinki niemen talossa,
vaan sitä varsinaista ruoan aikaa ei kuitenkaan heittää
saa. - Noita hutjakoita varsinainen mies 20 kymmentä
jaksaisi. Kuuli herra sen Talonpoian otti, kysy paljonko sinä
sanot varsinaisen miehen meiän soldakoita menettävän.
Sanonpa mie 20. Soat vastaasi 20, koitappa. Empä mie
olekkana varsinainen mies. Vaan kuitenki montako ottaisit
sinä. Olko 8. - Jo katu, ei sillä yöllä
nukuttanut, kun toisella päivällä 8:ta miestä
vastustamaan piti. Meni laukkaan povarin, otti rommiryypyn
ja sano anna minulle iso rautakanki lainaan. Ka sillä
kun huimahutti, niin kerrassa 4 miestä kaatu, eipä
enää herra toisia 4 päästäntkänä
|